Erkka Mykkänen: Matkarunoja
Москва. Luen runoasi ja juna kuljettaa minua, vieressä mummo virkkaa minulle elämäänsä: kuinka se ei ota loppuakseen, kuinka luurangot yhä vain piilottelevat – jonkun pitäisi näyttää niille kaapin paikka. En puhu hänen kieltään mutta kuuntelen, ja kuolemastakin mummo kertoo, kuinka se on kehno tanssikaveri: kaihtaa katsetta, ei koskaan vie saatille, talloo varpaat littaan ja nauraa.
Иркутск. Käyn junan käytäviä tulosuuntaan, kala Volgan vastavirrassa, miehet tupakoivat vaunujen väleissä, nyökkään niiden tummille silmille: miltä maailma näyttäisi savun läpi tai miltä kokonaan tulessa. Eräässä vaunuista soittaa luurankojen orkesteri, siellä pidetään tanssia, haku on käynnissä, mietin puukenkiä ja peltikattoja, jatkan ravintolavaunuun. Ilta vääntyy yöksi, ikkuna kääntyy mustaksi peiliksi ja katson siitä kuvaani pitkään.
Улан-Удэ. Kerralla alas vaan, se on maan tapa, tarjoilijatar nauraa, votka pulppuaa ja kaalikeitto. Nainen opettaa minulle kieltään, minä opin sitä, me keskustelemme, pian aamu muistuttaa itsestään ja kaikki näyttäytyy hetken jotenkin kummallisena. Katson ikkunasta metsiä ja kyliä, rutistan runosi taskuuni, juna
tärisyttää
meitä.
Улаанбаатар. Hiekkakaupungin rautatieasemalla aurinko sytyttää minussa katumuksen, siristän sille silmiäni ja avaan rutistuneen runosi: kynän lyijy on jauhottunut yli paperin sinisten ruutujen, sanoista ei saa selvää, enkä minä opetellut niitä ulkoa. Pöly pyyhkii pääkaupunkia, pikkutyttö haistaa minusta Suomen ja tarjoaa yösijaa kasvoliinansa takaa. Tyttö ei halua hiekkaa keuhkoihinsa, aikoo elää pitkän ja hyvän elämän, niin, tästä maasta saa tätä nykyä sellaisiakin.
Говь. Autiomaa opettaa minua, ja ihmiset: purista oikeaa kyynärpäätä, iske nimetön votkaan, sormi otsaan, ole itse Tsingis-kaani, ota selvää kiinalaisista vakoojista, myrkystä jota ne käyttävät, kuinka se värjää hopeasormuksesi kuolemanvihreällä. Ja Gobi jatkuu ja jatkuu kuin ei olisi alkanut, ei aikoisi loppua, jossain näkyy eläin, jossain ihminen, jossain taas eläin: etäisyys olentojen kesken vaihtuva.
北京. Kuin matka alkaisi todella vasta nyt! Tunnen sen muurin luikertaessa ikkunan taa: vuosituhannet piipahtavat vierellämme, vaihtavat muistoja raiteiden kanssa, pujahtavat yli kukkuloiden – savusumu on lannistanut ne haltuunsa. Toriaukiolla joukko mustahiuksisia osoittaa mieltään. Tiananmen valittaa, vääntyilee, tärisee; vastakuivunut veri halkeilee protestoijien jaloissa, ja kengänpohjilta se viimein saa väsyneen vastauksensa, marssin puhki kuluttaman: M DE IN CH A.
桂林. Jumalanne – ketä he ovatkaan, onko niitä – ovat painaneet kämmenillään karstivuoret sojottamaan. Joki on vihreä ja kukkulat, taivas silkka aurinko. Veneen moottorista pusertuu lämpö ja painostaa; rannalla kalastaja moittii minua, kirjoittaa runosi uusiksi (se jäi Pekingin kujille, rusentunut, hapettunut, valuva runo), liimaa iholleni, antaa auringon kuivattaa ja repäisee. Opas istuu vierelleni, osoittaa kukkulaa ja näyttää kymmenen yuanin seteliä, siinä on seisovinaan sama maisema, mutta se on minulle vain asia muiden joukossa.
上海. WATCH BAG DVD WATCH BAG DVD WATCH WATCH BAG DVD WATCH BAG DVD WATCH WATCH BAG DVD WATCH BAG DVD WATCH WATCH BAG DVD WATCH BAD DVD WATCH WATCH BAG DVD WATCH BAG DVD WATCH WATCH BAG DVD WATCH BAG DVD WATCH WATCH BAD DVD WATCH BAG DVD WATCH BAG DVD WATCH BAG DVD WATCH WATCH BAG DVD WATCH BAG DVD WATCH WATCH BAG DVD WATCH BAG DVD WATCH WATCH BAG DVD WATCH BAD DVD WATCH WATCH BAG DVD WATCH BAG DVD WATCH WATCH BAG DVD WATCH BAG DVD WATCH WATCH BAG DVD WATCH BAD DVD WATCH BAG DVD WATCH BAG DVD WATCH WATCH BAG DVD WATCH BAG DVD WATCH WATCH BAG DVD WATCH BAG DVD WATCH WATCH BAG DVD WATCH BAD DVD WATCH WATCH BAG DVD WATCH BAG DVD WATCH WATCH BAG DVD WATCH BAG DVD WATCH WATCH BAD DVD WATCH BAG DVD WATCH BAG DVD WATCH BAG DVD WATCH WATCH BAG DVD WATCH BAG DVD WATCH WATCH BAG DVD WATCH BAG DVD WATCH WATCH BAG DVD WATCH BAD DVD WATCH WATCH BAG DVD WATCH BAG DVD WATCH WATCH BAG DVD WATCH BAG DVD WATCH WATCH BAG DVD WATCH BAD DVD
SIR
JUST FOR YOU
WATCH
BAG DVD
FOR FREE
Helsinki-Vantaa.