nokturno.org
poetry and all
HOME
AUTHORS
INFO
E-BOOKS
NPC
SUOMEKSI
Karri Kokko: Varjofinlandia kohtaa Uusia lauseita
on
hyvin
ja
mustat
piilouduin
siihen
on
sängyllä
väsyttää
luonnollisesti
tolkkua
jos
ajan
yrittävät
mutta
unirytmi
ja
normaalitilani
oikeesti
tylsää
on
istuin
aikaa
kännit
häiriö
tarvinnut
takia
aio
nyt
yli
viikko
hengähdyksin
virtuaali-ilmaa
tänään
etten
tuli
pakko
koko
psykiatrin
näköisenä
viime
kamaa
ohjelmat
tai
yhteensopivia
tärisi
hermoissa
joutua
lisää
ja
lamaantunut
tuntua
suurelta
oksettava
olen
uskalla
ottaa
ilon
saan
nautittua
alkoholia
psykiatrille
se
ja
ja
turtaa
kaljan
hallitse
loppuviikonlopun
valon
rahahuolet
yksin
mä
haluun
päälle
mun
murtuvan
koko
ritinää
pelaakohan
niin
selvittää
voinut
uni
seinästä
olokin
menee
en
lopun
hikisesti
kamalinta
keijut
ja
nihkeän
odottaa
käynnistä
saanut
huonosti
kamaa
kummalliselle
mä
päälleni
ja
jo
hieman
torkkumaan
mitä
nyt
pahoillani
aivan
lomaa
oli
oli
epäviehättävä
eilen
ulos
alavatsaakin
ja
pahoin
lääkekuurin
maanalaista
jos
ollut
räjähtäneeltä
ynistä
lihaksissa
ihania
vuosia
suorat
housutkin
huippuu
asti
mutta
yön
peseminen
haltiat
ja
muuta
mentyä
perjantaina
mieli
ylös
mennä
koko
sellasta
joka
ja
tässä
muutaman
katsoin
varjoelämää
voinut
mutta
minulta
meen
elänyt
varten
nytkin
jo
en
alkaa
omista
tärisivät
muuta
kädet
puoliväliin
kiukun
vallassa
joku
ja
ole
mun
mielen
en
en
mä
suihkussa
tässä
joudu
ne
ja
käsilläni
mitään
olen
että
totaalisen
sekaisin
paljon
vain
nukkua
sairauden
kuin
toivoakseni
tylsä
kuin
lyhyin
ollut
ja
ole
ärsyynnyn
helposti
vihloo
työnantaja
on
pitkästä
sairaslomaa
mitä
jäi
levottomasti
lyhyeksi
samoin
on
sitä
alkoi
makaan
kaikesta
niin
saada
raiteiltaan
tulla
vetämään
ajan
ja
korvista
ne
ulosmeno
tehtävältä
paska
raivon
ja
nukahtamislääkettä
olisi
on
ovat
tämä
vedin
lientynyt
lannistunut
ja
väliä
voisin
sängystä
vaatteet
on
syvemmälle
lippalakkini
pelkkä
olo
mä
tämän
ahdistunut
vähän
en
enää
paremmin
sohvalle
olen
voi
kuin
entistä
oli
yöllä
olisin
puuhaa
yritän
täältä
irti
alle
ole
lainkaan
olokin
epävarma
sohvalle
kärsimään
heti
ohi
nukuin
mennyt
vaatteita
mä
ja
mee
b-todistus
just
jos
itkin
tämän
saatoin
ollut
siideriä
tällaiseksi
voi
minä
menen
nyt
raivokohtauksia
vuoksi
A-klinikan
kuin
vähän
kanssa
kyllä
jos
autonromussa
on
lopulta
jättäydyn
perjantaina
puuhata
jotain
stressi
ei
hirveän
ukonilman
ja
en
jo
ja
kohta
eivät
mennä
että
nyt
sisällä
tämä
silmätulehdus
repsahtanut
enkä
viimeisen
vuoden
päivän
suussa
maistui
kun
ja
pisteeseen
muutenkaan
join
on
suklaata
mutta
tärisevillä
on
tyhjää
tässä
näytin
lievästi
siistejä
hyvin
paniikkiin
etten
niin
irti
istuvat
jää
mun
huonot
kauhean
kallio
teen
ainoat
aivot
alkua
pihalla
toimimattomassa
vetää
peittoa
eli
sanottuna
vaikeaa
torstaina
kirjoittaa
tylsää
tekee
aina
sen
parantunee
pitäisi
juominen
tyhjän
olen
kaikki
maanpäälliset
kaikki
hengittäen
ja
nyt
sitten
ulos
ettei
peliä
tappaa
surullinen
järjettömän
yksinäistä
toipua
krapulasta
pari
sähkölle
sanovan
on
nykyään
itseni
saa
että
vituttaa
pistoketta
on
heinäkuun
kauppaankaan
eihän
nousta
aamulla
olin
tuntuu
ja
huomaa
muokata
ja
kädet
kohta
saduista
viistosti
samaan
kasvaa
ole
kukat
läpitunkevaa
viehtymys
ja
liian
enää
katedraaleihin
aurinkoa
seuraavaksi
alku
mitään
hetki
mielipiteitä
seuranneet
jonka
valmiiksi
mikä
ja
minkä
tiennyt
pitääkin
on
tietää
niitä
se
Jeremiaan
välkkyvä
sitä
ylitän
värähtelevät
kuusten
jo
sammaloituneita
maailmalta
elämäni
sen
ilmiöihin
jos
odotuskin
lähden
yllättyy
puistossa
puolittaista
tilanteita
aikaisten
maahan
silmin
on
siihen
on
lämpöä
outo
kevenee
katsoa
nurmikon
tietä
mistä
lieviä
tai
jälleen
kasveja
on
sytytän
vaikkei
asioita
kasvavaa
ole
omenankukkia
sitä
se
tuleen
ei
unia
temppeliin
itsensä
kotoa
ei
—
yhtä
näkevät
ja
ja
herkkä
muuttunut
päivä
paikkaan
puu
varjoissa
valkoiset
joiden
aloittamaani
lisäävät
kauempana
ovat
voinut
tämä
levoton
tämä
vaikka
näet
parvekkeita
on
katsovan
ja
palasin
asia
västäräkkejä
kynttilöitä
polvilla
olet
vaelsi
minusta
keräävät
valkeat
osaa
kädestä
taas
rakastunut
olemista
päivän
laulu
Iliaassa
näköisenä
näettehän
alle
erilaisiin
selän
aikaa
kuu
kauneutta
ja
kukkia
punaiset
ovat
jaksat
seistävä
vaakani
suureen
täplittävät
että
temppelin
vältellen
ja
viimeinen
yksin
mutta
tullessaan
jolla
kuvittele
jokin
sitä
joella
kauniita
on
terälehdet
aamu
ennen
rouskuvan
esitettävä
vastapäivään
katsoin
suojaansa
ei
on
ettei
missä
minä
paeta
on
viilenevää
on
puutarhassa
nämä
ja
kysyi
kirjoittaisi
näin
ja
kysykö
terälehdet
viittauksia
maa
unohda
ja
nähdä
nyt
laulan
soittaa
hetki
edessä
valoa
jolla
ylös
on
ei
ilman
koko
lyhyt
järkeen
asettua
tuudittaa
työntää
tai
sydämen
se
sohvalle
taas
selkä
yhdeksi
kauneuden
on
sitä
etten
suonut
kesävaloa
on
kiviportaita
lapsi
on
vihreys
jonka
enää
tiedä
itsestäänselvyyksiin
nytkin
läpi
on
ja
ja
retkottavat
todellisia
talitiaispoikue
joet
mietteliään
salaakin
ovat
tässä
siihen
asia
ajatukset
enkä
yksilöä
ei
sympaattinen
varjo
pihalehmuksen
jolle
kaipuuta
lähdin
voi
kun
säestää
edessä
oli
pudonneet
ja
minulla
siltä
jälleen
pysäyttämään
takaisin
ja
katselin
hetkessä
liikettä
mietin
lähtöpisteeseen
vain
ottaa
liian
on
ja
ja
tuntui
kaikki
hämärästä
päiväksi
vastavalossa
metsässä
jotka
ja
minua
voimaa
haluaisin
vaikkei
joka
vielä
ne
nähdä
aurinko
kiersi
koko
istuu
se
korventavan
veli
onnellinen
heijastusta
puun
lauluista
halusin
tietää
—
ja
kuulunut
hän
heti
hervoton
lähtöpisteeseen
mielilaulujani
elin
lintujen
ranteessani
piti
piilossa
ei
illan
se
on
että
on
ajatella
hiljaisuutta
seremonia
ei
pitkään
vievää
aukeaa
astumista
uni
aikaa
levottomin
kaikki
nukuta
kävelen
saippuakuplia
profeetta
lankeaa
saaren
toive
soratien
vaikka
ulkona
asenteita
joihin
en
pidän
että
näkee
tämä
on
valoa
mutta
kuin
koska
ja
jotain
kun
sinne
kesäyötä
seisahdun
mitä
helisee
lehdet
pihtojen
täytyi
valo
sijaitsee
surrurrur
tuossa
osaa
rakastuneena
vartalo
takaa
katselee
minä
maailmansa
tiedän
tiivis
sanat
ei
sentään
tuon
satanut
tuntui
sillä
olla
välttämättä
myöhä
se
oma
salatun
katsellen
mitään
älkää
vain
olemassaoloa
puhaltelemaan
liian
kyennyt
Takaisin