Pedro Lemebel
Manifesti (Puhun erilaisuuteni puolesta)
En ole Pasolini, joka pyytelee selityksiä
En ole Kuubasta karkotettu Ginsberg
En ole homo runoilijan valepuvussa
En tarvitse valepukua
paljastan teille kasvoni
Puhun erilaisuudestani
Puolustan sitä, mitä olen
Enkä ole niin outo
Inhoan epäoikeudenmukaisuutta
Enkä luota tähän demokratian piirileikkiin
Mutta älkää puhuko minulle proletariaatista
Sillä on pahempaa olla köyhä ja homo
Pitää olla sisua sietää
ja kiertää kaukaa korttelin machot
Kestää isän vihaa
Poika kun on niitä poikia
Äidin kloorin tahrimia
Puhtaudesta vanhentuneita käsiä
Jotka tuudittavat sairasta
Huonoja tapoja vastaan
Huonon onnen vuoksi
Se on kuin diktatuuri
Pahempaa kuin diktatuuri
Sillä diktatuurit väistyvät
Ja tulee demokratia
Ja sen jälkeen sosialismi
Ja entä sitten?
Mitä meille sitten tehdään, toveri?
Sidotaan palmikoista paketiksi, määränpää sama
Kuin Kuuban aids-potilailla
Työnnetään junaan matkalle ei minnekään
Niin kuin kenraali Ibañezin laivalla
Jossa opittiin uimaan
Mutta kukaan ei päässyt rantaan
Siksi Valparaísossa sammuivat punaiset lyhdyt
Ja ilotaloissa juotiin
Mustan surun malja
Rapujen syömille ruumiille
Sitä vuotta ei ihmisoikeuskomissio muista
Siksi kysynkin, toveri
Vieläkö Siperian juna
kuljettaa vastavallankumouksellisia?
Se juna, jonka näen silmissänne
Kun ääneni muuttuu liian hempeäksi
Entä te?
Mitä teette lapsuusmuistoillemme,
Niille joissa yhdessä vedettiin käteen
Ja tehtiin muitakin asioita
Cartagenan lomilla
Onko tulevaisuus mustavalkoinen?
Yön ja arjen aika yksiselitteistä?
Eikö jossakin kadunkulmassa
Joku homo horjuta
Uuden ihmisenne tulevaisuutta?
Annetaanko meidän kirjoa lintuja
vapaan isänmaan lippuihin?
Kiväärit jätän teidänlaisille
Kylmäverisille
Eikä se ole pelkoa
Pelkoni hävisi vähitellen
Kun kuljin väistellen veitsiä
Seksuaalisuuden kellareissa
Ja älkää ärsyyntykö
Jos samalla kun puhun
vilkaisen jalkoväliinne
Minä en ole tekopyhä
Eivätkö naisen tissit
saa katsettanne laskemaan?
Entä kahden kesken
vuoristossa,
eikö välillämme tapahtuisi mitään?
Vaikka jälkeenpäin vihaisittekin minua
Vallankumouksenne moraalin turmelemisesta
Pelkäättekö homoseksuaalisuutta?
Enkä nyt puhu panemisesta
En pelkästä panemisesta
Vaan hellyydestä, toveri
Ette tiedä
Miten vaikeaa on löytää rakkautta
Näissä olosuhteissa
Ette tiedä
Millaista on kantaa tätä ruttoa
Ihmiset pysyttelevät etäällä
Ihmiset ymmärtävät ja sanovat
Homo se on mutta kirjoittaa hyvin
Homo mutta hyvä tyyppi
Tosi hyvä tyyppi
En ole hyvä tyyppi
Hyväksyn muut
Pyytämättä heiltä tätä ominaisuutta
Siitä huolimatta he nauravat
Selässäni on naurun arpia
Luulette että ajattelen perse edellä
Ja tiedustelupalvelun hiillostaessa
Laulaisin heti kaiken
Ette tiedä että miehuutta
En koskaan oppinut kasarmeilla
Miehuuteni opetti minulle yö,
Pylvään takana
Ihannoimanne miehuuden
Teihin istutti rykmentissä
Joku niistä murhaajasotilaista
Jotka edelleen ovat vallassa
Miehuuteni ei kasvanut puolueessa
Josta minut naurettiin pois
Niin monta kertaa
Miehuuteni opin elämällä
ne vuodet
Kun homonäänelleni naurettiin
Ja huudettiin: kyllä se kohta luovuttaa
Ja vaikka te huudatte niin kuin mies
Ette saanut minua antamaan periksi
Minun miehuuteni oli vaiennettua
Se ei ollut käyntejä stadionilla
Riehakkuutta kotijoukkueen puolesta
Jalkapallokin on vain peiteltyä homoilua
Kuten nyrkkeily, politiikka ja viini
Minun miehuuttani oli sietää pilkkaa
Niellä murhanhimoinen raivo
Miehuuttani on hyväksyä erilaisuuteni
Pelkuruus on paljon kovempaa
En käännä toista poskea
Vaan käännän perseeni, toveri
Ja se on kostoni
Miehuuteni odottaa kärsivällisesti
Että machot vanhenevat
Sillä tällä hetkellä
Vasemmisto kauppaa velttoa persettään
Parlamentissa joka suuntaan
Minun miehuuteni oli vaikeaa
Siksi en nouse tähän junaan
Tietämättä mihin se menee
En aio muuttua marxismin vuoksi,
Se hylkäsi minut niin monta kertaa
Minun ei tarvitse muuttua
Olen teitä kumouksellisempi
En aio muuttua
vain köyhyyden ja rikkauden vuoksi
Se on muiden heiniä
En sen vuoksi että kapitalismi on epäoikeudenmukaista
– New Yorkissa homot suutelevat kaduilla –
Sen puolen jätän teille
Joka olette niin huolissanne
Vallankumouksen riutumisesta
Annan teille tämän viestin
En itseni puolesta
Minä olen vanha
Ja utopianne on tuleville sukupolville
Vielä syntyy siipirikkoina
niin monta lasta
Ja tahdon että he lentävät, toveri
Että vallankumouksenne
Antaa palan punaista taivasta
Jotta he voivat lentää.
(Kääntänyt Riina Lindroos)