Washington Cucurto
Oncen fauna
Paksut suklaapähkinäkauppiaat.
Paksut, eurooppalaisten jalkapallojoukkueiden sukkia myyvät kauppiaat.
Paksut kauppiaat, entiset kondiittorit, kvittenhedelmäleivosten kauppiaat.
Paksut, perverssit kauppiaat, jotka kaupittelevat tyttäriään kuin vaatteita. (Alushousuja, sukkahousuja, paitoja, nirunarutoppeja. He runkkaavat niiden kanssa.)
Paksut, sikamaiset sämpyläkauppiaat: chorizoa, verimakkaraa, munuaisia, heidän oman paskansa lihassa marinoiduin täyttein.
Paksut kauppiaat jotka kertovat kellonajan.
Paksut, laskelmoivat kauppiaat, jotka kertovat sinulle tarkan kuolinpäiväsi ja aikasi.
Paksut, synkät kauppiaat, jotka hoitelevat kuoleman, tilauksesta.
Paksut, ovelat kauppiaat, jotka pistävät mielikuvituksesi likoon: myyvät sinulle pikku loisteputkin varustetun vesipelin, kaupan päälle herätyskellon ja kaksi varaparistoa.
Paksut, tropiikin rytmien kauppiaat, jotka kuulevat musiikkimakusi pääsi läpi.
Paksut, rasvaiset takinkääntäjäkauppiaat, jotka myyvät sinulle tavaraa, jota et elämääsi ennen tarvinnut. Miksi he ilmestyivät? Kuka pyysi heidät paikalle?
Paksut, koko hispaanimaailman hispaanikauppiaat: García Lorcan antologioita, J. Amadon paksuja romaaneja, kaupunkien katuoppaita, Raamattuja, karttoja, julisteita.
Paksut, maireat kauppiaat, jotka pystyvät myymään auton katolta mitä vaan, pitkän pennin, kärpäsparven tai jopa rakkautta yksin kappalein.
Paksut, tarpeelliset kauppiaat, jotka ruokkivat mielikuvitustasi ja herättävät halusi.
Paksut, vaaralliset kauppiaat, jotka suuntaavat aseensa piipun päähäsi.
Paksut kauppiaat, jotka kuuluttavat megafonein parhaat farkkutarjoukset.
Paksut Arequipan kauppiaat, jotka myyvät paristoja, taskulamppuja, lottokuponkeja, iloisia tai surullisia kauppiaita, miten haluatte. “Kuten haluatte”.
Paksut, toisen käden kauppiaat, jotka upottavat ja pelastavat maailman joka huudollaan.
Nouseva pimeys
Juhlien iloisia hautajaisia tai kuolettavan tylsiä kutsuja
he saapuvat salaa ihoaan rapsuttaen,
leijuen saapuvat nämä mustien naisten tiukat triot;
tämä enkeleiden pimeä partituuri!
Koko kurja vuokratalo liitää taivaalla
putket painelevat pakoon iltaan.
Minä melkein nukun huoleni pois ja kohta,
herään taas huoliini.
Prinsessan tuhat yötä valuvat illan tullen alas rännejä
Hänen parvekkeensa portaikkoa ei nouse prinssi
Ja niin jäävät tähdet uupumaan ikuisuudesta
ja horisontti hiipuu nöyränä.
Kaikki lehahtaa tyhjästä kuten tuore taide tai lempeä kuolema.
Ja maailma on niin mieletön että lumikin suuntaa
Arabiemiraatteihin; ja tämä hulluus jatkaa matkaa
roikkuen tippukivinä taivaalla, kiitäen suuren komeetan häntäpäässä.
Sieltä he tulevat, –pahan ilman mustat kyyhkyt–
painaen märkivän haavan palavaan sydämeeni.
Lentävien mattojen päällä
lesbot, bit, pariskunnittain suudellen:
Carolina, Karina, Cilicia ja Ferisbunda.
Tyttöparit lentävät suudellen toisiaan, hellästi käsikkäin.
Paholaisen mustat tyttäret ilottelevat ilmoissa
Lapsina taas, vanhukset tanssivat cumbiaa heidän kunniakseen
Ja tuolit pyörivät kehässä nyrkkeillen toisiaan vastaan, ympäri, ympäri.
Koko kurja vuokratalo liitää taivaalla
Herra, syöksyykö kirkkaudesta alas mustien naisten vuolas virta?
Saapuvatko he ylä-äänin protestoiden?
Tämä herkkukori tuikkii taivaalla
Päärynöihin ihastuneen paraguaylaisen palava rakkaus.
Kitkerää dominikaania ärsyttää.
Varsinainen sekameteli, kaikkia harmittaa.
Valkokaulusvarkaat marssivat.
ja vapauttavat paljasjalkavarkaat, bravo!
Mustat naiset roihuavat jäätyneessä sydämessäni
väristen palavassa vuokratalossaan, nuo pyhän yksinkertaiset
kuin kuivatut lehdet tai kuoleman kukat.
Olen rakentanut kansallista hyvinvointia
Tietysti ikävöin aikoja
jolloin monsuunituuli raastoi hiuksiani
ja tuoksuin makeilta persikoilta
ja onnellisinta oli
kun papaijat kukkivat
pationi perukoilla.
Eikä rakkaudelle ole mittaa ei määrää,
silloin kun papaijat kukkivat
kuivalla ja kovalla nurmella
sinun patiosi perällä…
Oi, noita aikoja likaisessa Limassa
ja rautakaupan tiskin takana
kauniissa Panamássa.
Minua on rakastettu ja minut on jätetty:
kuten kaikkia meitä, jotka olemme niin rakastettuja.
Sain kolme lasta Panamássa
ja kuusi Venezuelassa. voinko muuta pyytää?
En valita rakkaudesta
enkä sen hoidosta.
Olen saanut siltä muita naisia enemmän.
Kolmekymmentä pitkää vuotta
olen hankkinut kokemusta
ja parhaani mukaan siitä huolehtinut,
vertaillut. Nyt riittää, en ole enää kukkeimmillani,
kohta viisikymppisenä virttynyt
ja vartaloni muisto vain.
Naisena mitä kunniallisin, la Dominicana.
Verot hoidin säästöilläni.
Olen rakentanut kansallista hyvinvointia.
Ja ylpeänä voin vielä
vakuuttaa, ettei kukaan
ole jäänyt onnettomaksi tässä vuoteessa.
Kuuletko? Oletko siinä?
Puhun sinulle, senkin moukka
(Cucurton runot kääntänyt Sarri Vuorisalo-Tiitinen)