Luno 1: Kimmo Kallio

Valvontaa

Maantien jylinä tuudittaa verhot
nuolevat unta
huone täynnä pehmeää valontuoksua
tyhjyyden esimaku
ja äkkiä

viileässä nukkuvat ruumiit
matka toisesta kerroksesta kadulle
kestää kahdeksan kokonaista päivää
ilman lepoa.

Siirry fraktaaliversioon

Harvoin

Kun sitä saa olla ihan yksin
alkaa helposti mutista itsekseen ja tulee
lähdettyä ovesta ulos ensimmäistä
kertaa elämässä – tämä ei ole mikään vitsi.

Silloin voi alkaa jännittää
jo ihan vain vessaan menoa

ja hiljaa
kuulee epäilyttävän vähäisiä ääniä
horjumassa aivan kielen kärjellä.

Siirry fraktaaliversioon

 

Viisikko vaelsi pimeässä metsässä ilman johto lankoja kun Paulia alkoi jo huikoa nyt olisi eväsleipä poikaa sanoi tyttö kun Viisikko vaelsi pimeässä ilman lankoja ja Enid istui pimeässä ja rapsutti hilsettä kynällä rasvatukka huikoi ja joku vaelsi pimeässä eväsleipä metsässä viemässä lankoja ja kuka niistä tietää ja alkoi huikoa ilman johtolankoja ei rikoksista tule mitään vai kuka niitä nyt metsässä ja Viisikko pimeässä ja metsästäjä vaelsi ja Viisikko pitäisi ampua nyt tuolla lailla eväsleipä ja ilman minkäänlaisia johto lanko ja se nyt vain pilailee ei kai täällä kukaan pimeässä ilman housuja taitaa johtua siitä tytöstä kuin eväsleipä oli sitten poika tai tyttö tai mikälie tulisi edes rikoksista muutama kirja vaan Enid vaelsi pimeässä tarinassa ilman housuja ja Viisikko tiesi mitä huumeista tuumit kuomaseni vaelsi jo metsässä ilman loppua ja Viisikko ja eväsleipä rasvatukka katseli loppua kuin johtolankoja yhdessä tarinassa rikoksista ei koskaan paljasteta kuin vain johtolankoja Viisikko huusi pimeässä metsässä eikä Enidillä ollut enää Paulille housuja puuttui muutamia piti tuumia asiaa ilman housuja lopputarinasta tuli mainio eväsleipä jos alkoi huikoa ja loppui jo eväsleipä tai Pauli ja halusi johtolankoja ja eväsleipä loppui tarinan lanko vaelsi metsässä ja torilla eväsleipä loppui ja rikoksista     huumeista     eväsleipä

Siirry fraktaaliversioon

II

Tämä runo heitettiin ulos viidennen kerroksen ikkunasta.

Tätä runoa ei koskaan tarkoitettu luettavaksi.

Tämä runo on totuus sinusta ja minusta.

Tätä runoa minä en ymmärrä.

Tämän runon sydän on ontto aortta.

Tällä runolla ei tee mitään.

Tämä runo on mahdoton kuva.

Tämä runo on kirjoitettu teurassian sydänverellä.

Tämä runo ei ole Markus-setä kusella.

Tämä runo pysäyttää hetken katkaisijan ja valon välissä.

Tässä runossa kaikki on kohdallaan.

Tämä runo on kryptoniittia Teräsmiehen pyörätuolissa.

 

Tämä runo näyttää väärän suunnan ei-minnekään.

Tämä runo ei ole Käyttöohje.

Tämä runo tuijottaa hänet sinne mistä tulikin.

Siirry fraktaaliversioon

III

jonain päivänä se on vielä vastassa
jonain päivänä joudun kertomaan menneelle mitä se ei
koskaan ollut
        tulevassa olemassa pakko
          ja se tulee mukaan joka valitsee niin

            eikä pidä antaa ymmärtää mitään muuta
            vaikka tietää ettei se ole totuus ja silti
           se on juuri sitä

        kenenkään ei tule ymmärtää sitä eikä antaa syyllisyydelle mitään
    ollakseen tosissaan
pisteitä ei pidä koskaan laittaa paitsi silloin
kun niitä ei enää ole
tähän runoon
ei tule pisteitä sillä siinä ei enää ole mitään siitä
mitä siltä vaadittaisiin että
ja siltikin            kirjoitan vain koska olen laittanut pisteen joka
tämä runo on

Siirry fraktaaliversioon

IV

Ainoa tapa kirjoittaa on hämätä itseään
laittaa vaikka musiikki soimaan niin ettei se osaisi
aavistaa mitään
ja se kuuntelee sitten lumoutuneena ja
sinä kuuntelet tärykalvon värähdysten välissä

kuuntelet ääniä siitä tyhjästä, joka vapautuu, kun maankuoren värähtely sinkoaa minut maan

kiertoradalle 
Täällähän kukaan ei varsinaisesti
tee mitään – ollaan vain, jotta joku
muu voisi tapahtua
jalat maassa

Et siis odota mitään ja silti se, jota kaipasit ja joka ei vielä äsken ollut täällä eikä missään
on jo.
Kutsutaan sitä nyt vaikka mielekkyydeksi
monilta kysyjiltä on silloin tällöin pyydettävä anteeksi sitä, ettei voinut koskaan
antaa heille sitä, mitä ei ole.

Myös sinä voit kysyä, mutta tyydy vain kokonaiseen vastaukseen, sillä viime kädessä
jokainen saamasi vastaus rusikoi rakkaan kysymyksensä kasvot tunnistamattoman
selväksi kuvaksi.

Siirry fraktaaliversioon

Takaisin Luno #1:n sivulle