Luno 1: Siru Valleala
Hiljaisuuden pesässä minä makasin vaikka
ympärilläni
aavana kiitävä moottoritie yritti
viedä voimani
ahnaasti
imevän tuulen
lailla.
Minä suljin
silmäni saasteelta
ja heräsin toisessa
maailmassa. Minä
vedin peiton korvieni
kaiuille ja kuulin jotain aivan muuta. Minä
suuni avasin siellä ja
maistoin
mieleni mehun.
Sydämeni tykytys ei
häirinnyt enkä muista
koskaan olleeni niin ehjä. Siellä en kuullut kuinka oveeni
kolkutettiin. Kuinka
ryske tärisytti
halpoja
seiniäni kuinka soivat
kaatuvan kaappini ovet ja pöydältä putoavan lasin sirpaleet.
He ehkä
saapuivat en tiedä
mutta minä
pesässäni nautin.
Unia nähden.