Minna Autio: Neljä runoa
Linja
Kännyköiden akut tyhjenevät, puhelut & tiet katkeavat. Ilta loppuu kesken kaiken ja löydät savuntuntuisen verhon sinun ja muiden välistä. Mitä sinä haluat jos et ihmeitä; ihme on jo se, että sähkö pysyy akussa, vangittu salama sinun palveluksessasi. Et sinä sitä käytä, silti; äiti odottaa soittoasi edelleen. Virastot odottavat kuulla huoneilmassa kuivettuneen äänesi, vastausääni yhtä kuiva, tai metallinen.
Jos haluat soittaa keskukseen, paina yksi. Jos laskutukseen, paina kaksi. Jos haluat ihmisen, joka kysyy sinulta mitä kuuluu, paina punaista luuria ja mene kotiin. Jos siellä ei ole ketään, paina kolme: yhdistämme deittilinjalle. Hinta 2,45 euroa minuutti plus pvm.
Prioriteetti
Olemme oppineet yhden tavan aloittaa elämä, ja osaamme
käsin, hampailla, jaloilla, työllä, kylmyydellä, kuumuudella, kuivuudella, ruualla, nälällä, tyynyllä, köydellä, muovipussilla, vedellä, hiekalla, kivillä, kaulimella, paistinpannulla, pesäpallomailalla, lapiolla, tiilellä, neuloilla, lasilla, rautalangalla, viulun- ja kitarankielillä, pianonjousilla, sähköjohdolla, kynsiviilalla, ruuvimeisselillä, saksilla, kirjeveitsellä, koirilla, muurahaisilla, hämähäkeillä, hevosilla, käärmeillä, sytytysnesteellä, kodin suoja-aineilla, tuholaismyrkyillä, kodin putkimiehellä, kloriitilla, ammoniakilla, metanolilla, tupakalla, hiilimonoksidilla, alkoholilla, penisilliinillä, kaliumilla, insuliinilla, rauhoittavilla lääkkeillä, unilääkkeillä, röntgenillä, asbestilla, lyijyllä, hukanputkella, hulluruoholla, kultasadepensaalla, myrkkykatkolla, sormustinkukalla, syysmyrkkyliljalla, ukonhatulla, kärpässienillä, arsenikilla, syanidilla, risiinillä, heroiinilla, ekstaasilla, jääpiikillä, puukepillä, terästangolla, teroitetulla lusikalla, tulella, sähköllä, hakulla, talikolla, hiilihangolla, vasaralla, kuokalla, harppuunalla, lekalla, sirkkelillä, moottorisahalla, kirveellä, veitsellä, miekalla, keihäällä, jousella, autolla, moottoripyörällä, bussilla, junalla, revolverilla, pistoolilla, kiväärillä, haulikolla, konetuliaseilla, polttopullolla, liekinheittimellä, haupitsilla, kranaatilla, muoviräjähteillä, miinalla, singolla, panssarivaunulla, lentokoneella, radioaktiivisella säteilyllä, isorokolla, rutolla, HIV:llä, Ebolalla, tularemialla, melioidoosilla, bruselloosilla, enkefaliitilla, pernarutolla, botuliinilla, enterotoksiini B:llä, kloorikaasulla, herbisideillä, fosgeenilla, sinappikaasulla, syanidikaasulla, tabuunilla, somaanilla, VX-kaasulla, napalmilla, sariinilla, ohjuksilla, ydinkärjillä, ydinpommilla,
Arto
Pojan syntyessä Arto vie tyttären sisarelleen ja unohtuu pimeään. Hän on jo saanut tuomion lapseltaan: tuomion vaieta, kuunnella hiljaisuutta yksin. Lapsen hän on tuominnut liian pieneksi, niin kuin sekin hänet. Vaimon lähdettyä mies pyytelee takaisin aikansa, uhkailee, vaikenee lopulta. Lenkillä Rekku odottaa pyörätelineen vierellä kiltisti, musiikki kuuluu ulos savuisista huoneista. Koiran kuoltua Arto jatkaa iltaista kierrostaan yksin. Lapset eivät tule enää, käyvät kahvilla kerran vuodessa, kauluspaidat päällä teeskentelevät tuttavaa, ovat niin kohteliaita. Hyvää isänpäivää. Ratkeamisesta on jo monta kuukautta, AA ottaa yhä vastaan, hänellä on nyt avaimet ja kahvinkeittovuoro. Kerhoon tulee mentyä aamusta, melkein kaikki vanhat naamat ovat vielä hengissä, hänkin. Pojan vaimo on raskaana, ensimmäinen lapsenlapsi, nyt ei lipsuta. Pappa ei ryyppää. Vauvan synnyttyä hän kertoo tyttärelleen kuinka muistaa poikansa syntymän, sekin syntyi keisarinleikkauksella. Tytär ei muista reissua tädille enää.
Planeetat
Pakkaan ruskeaa matkalaukkua, kerään vaatteet kaapeista. Yläpuolella riidellään taas, stereot ja televisiot huutavat vuorotellen, ihmisäänet kertosäkeinä. Olen hiljaa, keitän kahvit, pesen säröisen kupin astiakaappiin viimeistä kertaa. Ikkuna jää heilumaan, sade kastelee ikkunalaudan kukat. Matkalla on hyvä, mustat ikkunat peittävät maiseman liikkeen – valonpilkahdukset pimeässä ovat planeettojen välisiä etäisyyksiä, joita ei voi ylittää. Ruisleipä tarttuu kurkkuun, lasken sen pois, luen kirjaa väärinpäin. Katson ikkunaa: olen peilien välissä pienenevä maatuska. Silmissä liikkuvat kuvat, ääni on katkaistu: nousevat kädet, sanoja haukkovat suut. Isän käsissä ei ole vastausta; tutut kasvot kääntyvät pois. Huone suljetaan ja sinetöidään, avain pakataan laatikkoon ja viedään ullakon perälle pimeään. Sinetti jää ehjäksi. Aamu valkenee. Pellot piirtyvät ulos hämärästä, sumu metsien reunoilla kuin keskenjääneet sanat, ummehtuneet. Junan pysähtyessä kerään tavarat, astun maisemaan, joka on kirkas ja tyhjä kuin paperi.