re:suomi – Tuomas Timonen
Kuolema, yön maa
(Aleksis Kiven pohjalta)
Kuolema, yön maa!
Siellä on upeaa hiekkaa.
Vielä kerran otan ja vien rakkaani sinne nukkumaan.
Mikään ei vedä sille vertoja,
kuoleman pellolla vain lojua
ja katsella, kuinka lampaat tekevät hiekasta villaa.
Mikään ei vedä sille vertoja,
päivän päätteeksi vain rojahtaa
kuoleman neitsyen syliin.
Aaargh, miten siellä onkin hauskaa!
Kuivalla hiekalla
vain kuunnella, kuinka sulattomat linnut laulavat.
Kuoleman ryteikkö, mikä rauha!
Ei yhtään kokousta, ei yhtään palaveria,
kukaan ei tyrkytä seuraansa!