Satu Kaikkonen: Otteita espanjalaisesta kieliopista
(5 runoa, joiden innoittajana espanjan kieliopin sisällysluettelo)
i Alkusanat
Tädin tavoitteena oli pyrkiä kesähattunsa alle niitynreunan lempeään varjoon kuuntelemaan tuulta ja hyönteisten tauotonta konserttia lempisolistinaan kultakuoriaisen syvä hyrinä. Täti nukahti aina lopulta syvään kiitokseen tässä korvien ja mielen vuoropuhelussa, jossa kukkien ja hyönteisten vokaalivaihtelut loivat vuorokeskustelujen päättymättömän verkoston. Tarpeitaan silmällä pitäen täti otti huomioon arvokkaat neuvot ja vihjeet kokonaan uusitusta ohjelmistosta, jossa loppujen lopuksi kaikki soolot vaihdettiin verbeihin. 5. painoksen kohdalla täti oli jo melkoisen oppinut. Oppinut ja viisas, kiitollisuuttaan pursuen.
ii Ääntäminen
Pehmeän een sointi kahlitsi aina mielen kuin keväisen puron solina jossakin kaukana, mistä sitä ei voinut nähdä, mutta kuulla kylläkin. Päivien nimet yhtä hellänä korvissa, kauniina kuin suhisevan s:n soinnillisuus, taukoamaton vokaalien nokturno, jossa konsonanteilla oli tanssittajien osa. Ja sateen alkaessa puheensa unohtui kaikki. Lumotuneena kuuntelimme sen puhtautta, jossa ei ollut mitään rikkonaista tai särisevää.
iii Kielioppia ja harjoituksia
Lentämisen mestariksi ei tulla sananjalkoja poimimalla, on nähtävä pidemmälle, nähtävä sellaistakin, mitä ei osaa kuvitella: siellä on tuoleja, siellä on neljä ikkunaa, muutamia kirjoja, muutamia kukkia, jokunen adjektiiviton verbejä rakastava hajamielinen. He oppivat, ja lapset, hyvin vähällä harjoittelulla, miten tehdään voltti samaan aikaan, kun syödään purkkaa, mutta ei tukehduta. Koettelen sanaa, tutkin sen muotoja, kuvittelen sen purjeeksi. Huomenna jo ehkä lennän.
iv Muutamia yksinkertaisia lauseita
Ei uutta auringon alla. Hän laulaa iloisesti. Talvella on kylmä. Hän ottaa vettä kaivosta. Hän on saapunut Pariisista. Välillämme ei ole salaisuuksia. Menemme asemalle asti. Siellä on maitoa kissalle. Se on huomiseksi. Juna on lähtemäisillään. Hän tulee hakemaan kirjaa. Teemme kävelyn puiston kautta. Lähdin näkemättä häntä. Siellä näet saaria saarien perästä. Hän meni ulos ikkunasta. Syksyn jälkeen tulee talvi. Odota minua ovella. Oletko kirjoittanut sen käsin? Katolla on kissa. Hänen rakkautensa sinuun on ilmeinen.
v Tavallisemmat epäsäännölliset verbit
Kävelen kuljen, tunnen uskon luulen, putoan kaadun, annan, sanon, olen, teen, menen, kuulen, tahdon haluan rakastan, näen. Lukemattomin tavoin me hengitämme tämän kaupungin reunamilla, maaseutujen hiljaisissa huviloissa kesän lävitse kohti syksyä ja talven liikkumattomuutta, joka on vain silmänlumetta, sillä hankien alla kevät kutoo untaan. En ole koskaan uskonut siihen, että on olemassa vain paikka, jossa olemme. Ei paikalla ole rajoja, se on jatkuva liikettä meissä. Siksi en ole kahlehdittu maahan tai mihinkään. Mikään ei pitele minua ellen todella tahdo.